Vuolivuorella ja Loukunkorvenkalliolla

Päivän lenkki suuntautui Hämeenlinnan Hauhon laitamille, Vuolijoen suuntaan. Alapuolella olevasta kuvasta näkyy n. 5 kilometrin tehty lenkki ja sijainti kartalla. Aikaa taivallukseen kului noin 1,5 tuntia valokuvauksen ja luonnon ihastelun hidastaessa menoa. Muutaman kerran joutui myös vetämään henkeä ylämäessä.

Reitti alkoi läheltä Wuolijoen kartanoa jatkuen Vuolivuorelle. Vuolivuori on vanha rajapaikka maakunnallisesti arvokkaan Vuolijoen kulttuurimaisemassa. Paikalliset saattavat tänä päivänäkin puhua Vuolivuoresta Niskavuorena. Reitti tuolle n. 164 m.p.y kohoavalle vuorelle oli osin kivikkoinen ja paikoin jyrkkä. Matkalla oli komeita muurahaiskekoja, joiden asukkaat eivät vielä olleet uskaltautuneet ulkoilemaan.

Taivallus metsässä sujui melko vaivattomasti pitkin peurojen polkuja, joita oli paljon ja ne olivat ahkerasti käytetyn näköisiä. Harmikseni ei yksikään yksilö ollut riittävän rohkea tekemään tuttavuutta. Ehkäpä olisi pitänyt istahtaa kannon nokkaan odottelemaan satunnaista kulkijaa. Jonkun pätkän kuljin metsäautotietä, josta näkymä oli melkoisen pitkälle.

Metsäautotietä koukkasin kohti Loukunkorvenkalliota ja sieltä sitten takaisin lähtöpaikkaan. Reitti siellä suunnalla oli helppo kulkuista lukuun ottamatta hieman ennen loppua ollutta kosteikkoa ja peltoa, jonka valitsin risukon sijaan. Tiedä sitten, oliko kuravelli se järkevämpi ratkaisu...

Lintutuntemus on vielä melkoisen heikko tällä retkeilijällä, mutta ainakin korppi oli äänessä ja joutsenia ja kurkia oli kameran ulottuvilla.

Mukava pieni lenkki, kaunista, sammaleista, metsää, vaikkakin myös tuota kaadettua aluetta reitille osui. Ei isoja ylitettäviä ojia eikä liian kivikkoistakaan rinteissä. Tuolla alueella löytyy useita vuoria, joten jatkossakin varmasti sinne luontoon tutustumismatka vie.