Lappiin oppimaan

Opiskelun lähipäivät ovat syksyn osalta paketissa ja loppuvuosi keskitytään itseopiskeluun. Itselläni tuo tarkoittaa lunta, pakkasta ja kaamosta. Edessä on lomaa ja työssäoppimista Kolarin seudulla. Lapissa lomaillessa useimmiten tuntuu siltä, että aika loppuu kesken eikä kotiin paluu houkuta. Nyt saan kokea asumisen ihanuuden (ja kamaluuden?) täällä Napapiirin yläpuolella.

Aurinko tänään klo 10 aikoihin Äkäslompolontiellä. Aurinko nousi klo 10.28 ja laski 13.51.

Työssäoppimisen aloitan ensi viikolla, joten tällä viikolla on aikaa ulkoilla lähiympäristössä. Tänään suuntasin hiihtoladuille Äkäslompoloon. Lunta on puolisen metriä ja avattuja latuja 72km (/360km). Keli oli tänään rapsakan raikas -15 asteesta -19 asteeseen.

Jätin auton Kesängin parkkipaikalle ja siitä ladulle matkaten kohti Kesängin Keidasta. Yllä Kesänkitunturi ja alla samasta kohdasta kuvattu tulosuuntaan.

Olen sellainen sunnuntai hiihtelijä. Sukset ovat jo parhaat aikansa nähneet Peltoset. Voiteita en laiskuuttani käytä, joten suksen kulku on aina yllätys. Tänään arpaonni suosi oikein isolla kädellä: ei tippaakaan luistoa -paitsi taaksepäin. Eteneminen olikin hitaanlaista maisemia ihaillessa ja kuvatessa sekä yrittäessä saada hikilaudat seuraavan mutkan taakse. Mutta mihinkäs sitä kiire. Sillon pitää nauttia, kun siihen on mahdollisuus.

Kesängin Keitaalla voi tankata itseänsä lämpimällä juomalla tai vaikkapa letuilla. Itse tyydyin ihan vaan kaakaoon tällä kerralla. Nuo latukahvilat on kyllä loistava juttu tuolla tunturissa hiihdellessä. Myöhemmin talvella, kun koko latuverkosto on auki, kilometrejä tulee ihan huomaamatta, kun haluaa käydä vielä seuraavassa kahvilassa.

Yllä näkymä Kesängin Keitaalta kohti Kesänki tunturia ja Pirunkurua. Vielä ei Pirunkurua voi lähteä kiipeämään, mutta suositten ehdottomasti, kunhan kelit sen sallii! Viime viikonloppuna Kesängin rinteellä oli kolme lumivyöryä, joten tarkkana pitää olla liikuttaessa hoitamattomien alueiden ulkopuolella. Alla Kesängin Keitaan kyltti.

Olen ensimmäistä kertaa kaamoksen aikaan lapissa. Tänään vielä tuntui kovin valoisalta etelän sateisen ja lumettoman kelin jälkeen. Mielenkiintoista nähdä, miltä sitten tuntuu, kun aurinko on vain sen vajaan tunnin näkösällä. Tänään ainakin tuo nouseva ja heti perään laskeva valoilmiö tuotti sellaista kauneutta ympäristöön, ettei sitä oikein voi käsittää. Kyllä luonto on ihmeellinen!

Loppuviikoksi onkin luvattu paukkuvia pakkasia, pilvistä ja ehkäpä lisää luntakin. Tänään saattoi olla pitkästä aikaa viimeinen päivä, kun auringon näki. Mutta onneksi lumi on ja pysyy ja latuja tehdään hurjaa vauhtia koko ajan lisää. Loppuun vielä pakollinen porokuva.