HIIHTOVAELLUS 12.-16.3.2018

KUVIA JA AJATUKSIA

Hiihtovaellus. Yhdyssana kahdesta asiasta, mutta herättää niin paljon ajatuksia, ettei kaikkea pysty edes sanoiksi pukemaan. Erä- ja luonto-opas opiskelun alkaessa hiihtovaellus oli itselle yksi niistä asioista, joita odotti eniten. Sitä ajatteli, että nyt on mahdollisuus lähteä jonnekin, mihin ei muuten tulisi lähdettyä. Nyt reissun jälkeen ja pari päivää siitä heränneitä ajatuksia sulatelleena sitä ajattelee, että olisihan se ihan hieno kokea uudestaankin. Tunnelmia ja kertomuksia reissusta kuvien avulla kerrottuna, toivottavasti edes osa fiiliksestä välittyy lukijallekin.

Ahkion pakkaaminen ei todellakaan ole helpoin tehtävä ihmiselle, joka "ihan vaan varoiksi" ottaa mukaan ylimääräsiä vaih- tovaatteita. Lopulta kui- tenkin kuorma oli sullottu ahkioon ja nainen val- miina lähtöön. Kävi kui- tenkin niin, ettei tuo kuorma joka paikassa pystyssä pysynyt ja useamman kerran reis- sukaverit nostelivat kaa- tunutta ahkiota.

Karavaani lähdössä Hetassa, Ounasjärven jäällä. Edellis päivän lumisateet olivat häipyneet ja lähes -30 asteisen yön jälkeen au- rinko paistoi pilvettö- mältä taivaalta toivottaen mat- kalaiset tervetulleeksi Pal- las-Yllästunturin Kansal- lispuistoon.

Jo noin kilometrin matkan jälkeen näkyivät tunturit ensimmäisen kerran tai- vaanrannassa. Tunturien lisäksi matkalla sai ihastel- la tykkylumipuita, valon ja varjon leikkiä sekä kauniita pilvimuodostelmia.

Hiihtovauhti ei vaelluksella oli mitenkään päätä huimaava, noin 2-3km tunnissa. Siinä rauhaksiin sivakoidessa oli paljon aikaa itselle. Vaellus oli myös jonkinlainen matka itseensä. Omiin ajatuksiin ja omaan fyysiseen jaksamiseen.

Ensimmäinen päivämatka oli noin 15km. Koko matka tultiin metsälatupohjaa, joten eteneminen oli melko helppoa. Kuvassa näkymä yöpymispaikalta illalla ja aamulla.

Ensimmäisenä yönä pak- kasta oli nukkumaan men- nessä -27, mutta kiitos lämpimän makuupussin, heräsin yöllä siihen, että oli hiki.

Toisen päivän aamuna näytti siltä, että saataisiin tuulinen ja luminen päivä. Pakkanen oli aamuyön tunteina laskenut reilusti ja taivas oli pilvessä.

Pilvistä ja pienestä lumisa- teesta huolimatta maisemat olivat uskomattoman kau- niita. Alkumatkasta tuntui kuin olisi tullut aivan eri maahan, avannut jonkin winterwonderlandin oven.

Tiistain lounas syötiin kovan tuulen vuoksi teltoissa. Tuulen puhaltaessa noin 20m/sek oli hyvä opetella teltan pystytystä haastavissa olosuhteissa. Useamman pystyttäjän voimin ja kouluttajan hyvillä ohjeilla teltta saatiin pystyyn ja päästiin tuulen suojaan syömään. Tuossa tuulessa ei mistään voinut päästää irti, esimerkiksi käsine olisi lentänyt hetkessä tavoittamattomiin.

Tiistaina edettiin kymmenisen kilometriä. Matka oli hieman vähemmän kuin alkujaan oli suunniteltu. Alkumatkasta tuli kaikenlaista säätämistä, johon kului aikaa ja päivämatkaa lyhennettiin hieman.

Keskiviikkona ylitettiin joki, jossa oli lumilippa päällä. Varoiksi ylitykseen kaikille laitettiin turvaköysi kiinni, jos lippa olisi sattunut pettämään. Kaikki pääsivät kuitenkin ilman kommel- luksia turvallisesti yli.

Keskiviikona edettiin koko päivä muualla kuin latupohjilla. Suurimmaksi osaksi matka taittui tunturien kovapintaisilla lumilla, mutta ajoittain kahlattiin umpihangessa- kin. Kilometrejä kertyi noin 13.

Torstai aamuna herättiin Hannukurun kämpältä. Oli kyllä luksusta saada nukkua sisällä ja saada makuupus- sit kuivaksi. Teltassa talvella nukkuminen on melkoisen kosteata puuhaa. Myös ruuan laitto oli huomatta- vasti kivempaa sisätiloissa kaasulla kuin teltassa bensakeittimellä.

Torstaina matka sujui varsin joutuisasti vasta ajettua latupohjaa pitkin. 

Vaellusreitin alueella oli korkea lumivyöryvaara, joka piti huomioida reitti- suunnittelussa. Onneksi tästä kurusta selvittiin ilman, että saatiin lumi- vyöryä niskaan.

Viimeisenä yönä halukkaat saivat nukkua lumiluolassa. Luolien kaivaminen oli melkoinen urakka. Aikaa kului viitisen tuntia. Mutta kyllä oli vaivan arvoista! Ehdottomasti hienoin paikka, jossa koskaan olen nukkunut.

Torstain ja perjantain kilometrit olivat yhteensä noin 25. Perjantaina matka taittui suurimmaksi osaksi latupohjia pitkin. Loppumatkan latukahvilassa limu, lohileipä ja munkki maistuivat uskomattoman hyvälle. Hettaan palatessa lopussa oli vielä pitkä nousu, joka tuli lähes juoksujalkaa ylös viimeisillä voimilla. Illalla sauna ja sänky olivat kuin satua, ihanko oikeasti ei tarvitse kömpiä telttaan nukkumaan.

Reissu oli mahtava. Kylmistä öistä huolimatta kylmä ei tullut. Teltassa talvella nukkuminen ei oikein ole mun juttu, jos lähden uudestaan samanlaiselle reissulle, pitää matkalta löytyä laavuja joissa yöpyä. Veden sulattaminen lumesta on aikaa vievää puuhaa ja sulavan lumen tuijottaminen käy meditaatiosta. Mutta hyvä puoli siinä on, että juomista riittää aina, koska lunta on. Bensakeittimen kanssa kokkaus on nopeaa, mutta varovainen kannattaa olla, etteivät esimerkiksi hanskat syty tuleen kuten allekirjoittaneella. Fyysisesti jaksaa, kun muistaa riittävän tankkauksen, riittävän usein. Meillä tauot olivat vähintään 50 minuutin välein 10 minuuttia.

Varustuksen ei lopulta tarvitse olla mitenkään erikoinen. Mutta hyvillä varusteilla saa itselle mukavuutta lisää. Jos haluaa kokeilla rajojaan ja nähdä tuntureita kauneimmillaan niin suosittelen kokeilemaan.