"Kohosi kaukaiseen Lapin erämaahan jo entisinä aikoina mahtava rautaruukkikin, joka sai ainheensa ja voimansa Lapinkorven rikkaista malmivuorista ja mahtavista koskista sekä kirveen käymättömistä ikimetsistä, pani vuoret paukkaamaan ja jylhät korvet elämöimään sekä kokosi ympäristöilleen suuren seppäkunnan pikkuvasaroillaan säestämään tehtaan suurmoukarin jymähtelyä." (Samuli Paulaharju)
Mentäessä Tornionjokea ylöspäin Muonion- Tornionjoen yhtymäkohdasta on ennen Pajalan kylää Köngäsen koski. Se on yksi Tornionjokialueen isoimmista koskista. Noin kuudensadan metrin matkalla putousta tulee 20 metriä.
Matka Köngäseen taittuu mukavasti veneellä ja patikoiden. LappeanLohesta voi tilata lauttamatkan tai mennä veneellä Muotkanlahteen, Alaseen Lappeankoskeen, jossa veneen saa rantaan ja pääsee jatkamaan matkaa jalan. Ruukille pääsee tien pohjaa tai sitten voi kävellä Tornionjoen rantoja pitkin. Ensimmäinen vaihtoehto on nopeampi ja helpompi, jälkimmäinen n. 15 minuuttia hitaampi ja matkalla riittää kaatuneita puita ja muita esteitä. Hyvä vaihtoehto on mennä toista kautta ja palata eri reittiä.
Köngäsen Ruukin perusti aikoinaan Arendt Grape. Samuli Paulaharjua lainaten: "Kristiina kuningattarelta sai Grape 1645 pohjakirjat ja privilegiumit, jotta laittaa pruukin Lapin erämaahan, jopa luvan vapaasti ja maksutta ottaa haltuunsa maata ja metsää kaksi peninkulmaa joka suunnalle sekä murtaa malmia tehtaaseensa Junosuvannon rautavuoresta."
Köngäsen Ruukki oli maailman pohjoisin rautaruukki. Ruukille valmistui vuonna 1649 vasarapaja, jonka käyttämä takkirauta saatiin Vittangin rautakaivoksen masuunilta. Ruukilla jalostettiin myös kuparia, joka saatiin Svappavaaran kaivokselta. Ruotsin pohjoisin ruukinkartano rakennettiin Köngäsen ruukin ympärille.
Isovihan aikana 1717 venäläiset polttivat ruukin, mutta se rakennettiin uudelleen. Ruukin ollessa laajimmillaan siellä työskenteli 120 työntekijää ja asui 500 asukasta. Ruukin toiminta loppui 1879 sen tuhouduttua tulipalossa. Vanhat rakennukset muistuttavat edelleen vanhoista ajoista. Kosken partaalle vuonna 1952 rakennettu voimala on niistä pienin ja uusin. Se on samalla paikalla, josta ruukki aikanaan sai voimansa. Pienvoimala tuottaa nykypäivänä sähköä noin kaksi miljoonaa kilovattituntia vuodessa ja sitä myydään verkkoon.
Kosken alajuoksulta löyty yksityistä kalastusaluetta 2.5 kilometrin matkalta. Alueita on kolme ja pooleja seitsemän. Kalastuslupia voi ostaa Pajalan Vildmarksmekka-liikkeestä tai kosken rannalla olevasta kahvilasta, silloin kun paikkoja on vapaana.
Köngäsen Ruukin perusti aikoinaan Arendt Grape. Samuli Paulaharjua lainaten: "Kristiina kuningattarelta sai Grape 1645 pohjakirjat ja privilegiumit, jotta laittaa pruukin Lapin erämaahan, jopa luvan vapaasti ja maksutta ottaa haltuunsa maata ja metsää kaksi peninkulmaa joka suunnalle sekä murtaa malmia tehtaaseensa Junosuvannon rautavuoresta."
 |
| Tässä asui aikoinaan Ruukin patruuna. |
Isovihan aikana 1717 venäläiset polttivat ruukin, mutta se rakennettiin uudelleen. Ruukin ollessa laajimmillaan siellä työskenteli 120 työntekijää ja asui 500 asukasta. Ruukin toiminta loppui 1879 sen tuhouduttua tulipalossa. Vanhat rakennukset muistuttavat edelleen vanhoista ajoista. Kosken partaalle vuonna 1952 rakennettu voimala on niistä pienin ja uusin. Se on samalla paikalla, josta ruukki aikanaan sai voimansa. Pienvoimala tuottaa nykypäivänä sähköä noin kaksi miljoonaa kilovattituntia vuodessa ja sitä myydään verkkoon.
Kosken alajuoksulta löyty yksityistä kalastusaluetta 2.5 kilometrin matkalta. Alueita on kolme ja pooleja seitsemän. Kalastuslupia voi ostaa Pajalan Vildmarksmekka-liikkeestä tai kosken rannalla olevasta kahvilasta, silloin kun paikkoja on vapaana.
Köngäsen Ruukki on mukava päiväretkikohde nimenomaan yhdistettynä veneilyyn ja patikointiin. Patikointimatkaa tulee kolmisen kilometriä suuntaansa. Evästä kannattaa reissulle ottaa mukaan, sillä matkalla on kivoja paikkoja pysähtyä pienelle tauolle ja nauttia maisemasta.
 |
| Sääski maisemassa 😊 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti