Viikko Jouluun

Harvassa ovat olleet ne kerrat, kun meikäläinen jättää Joulun valmistelun tekemättä. Tänä vuonna kuitenkin on edessä erilainen Joulu. Laitoin kyllä täällä mökillä muutaman kynttelikön palamaan ja Joululiinan pöytään. Jouluruokien tekeminen jää kuitenkin tänä vuonna väliin ja  todennäköisesti syöminenkin. Jätän sen siihen, kun palaan etelään. Joululahjojenkin shoppailu jää tammikuun puolelle, mutta eiköhän ne kelpaa silloinkin. Tällä kertaa nautin taatusti valkeasta Joulusta runsaalla lumella höystettynä.

Viikko on kulunut työharjottelun parissa päivät ja erilaisissa lumeen liittyvissä aktiviteeteissa illat. Toki on tullut myös laiskoteltuakin ja luettua kirjoja. Tänään tein vähän pitemmän hiihtolenkin ja nautin todella reissusta. Keli oli juuri sopiva -10, ei tuulta juuri lainkaan ja luisto kunnossa. 

Yllästunturin valot näkyivät juuri ja juuri pilviverhon takaa.

Lumiset kuuset ovat taideteoksia luonnon omiksi joulukuusiksi.

Vesi jaksaa virrata.

Kaamos vaan ei täysin pimeää.

Säät ovat vaihdelleet melkoisesti reilun parin kympin pakkasista lähelle nollaa. Taas alkavalle viikolle luvataan sekä pakkasia että räntäsadetta. Täällä onneksi ei nollakeli sulata lumia pois. Lumivyöryjä on Ylläksenkin alueella useampia pieniä ollut ja edelleen niistä varoitetaan. Syytä pysyä siis merkityillä reiteillä tunturissa liikuttaessa.

Edellisen lumikenkäilyreissun jälkeen
luonto on asettanut uusia haasteita polulle.

Näistä ei kertakaikkiaan voinut ryömiä alta, oli pakko
kadottaa kauneus kopistelemalla oksia.

 

Pohdin tuossa päivänä eräänä, että millainenkohan kulttuurishokki koittaa kotiin palatessa. Nyt mökillä tottunut siihen, että vesi on kannettava sisälle, pesulle et pääse ilman saunan/veden lämmitystä (tai pääset, jos haluat peseytyä kylmässä kylmällä vedellä), ruoan lämmitykseen käytät pannua tai kattilaa. Halutaksesi jotain, pitää sen eteen tehdä töitä. Kun tuo tekeminen jää pois, sitä saattaa laiskistua vallan ja jäädä sohvalle selälleen. Pitääköhän hukata sohva? No, onneksi ei ihan vielä ole tuo asia ajankohtainen. Vielä saa nauttia Ylläksen valoista kulkiessaan.

Ylläs

Kaksi viikkoa elämää Lapissa takana

Aika menee niin hurjaa vauhtia tässä "arjessa", ettei mukana tahdo pysyä. Toisaalta tuntuu, että on ehtinyt tekemään vaikka mitä. Päivärytmistä on muotoutunut ihan omanlaisensa täällä, aivan päinvastainen kuin kotona. Kotona aamut tökkivät, täällä päivää lähtee reippaasti käyntiin heti aamusta, ja usein varhaisesta aamusta.

Alkuviikosta kuu möllötteli edelleen lähes täytenä ja valaisi maiseman kirkkaaksi illasta aamuun. Yllä kuva maanantai-illalta, kun pienet pilvet yrittivät kietoa kuu-ukon syleilyynsä. Samoihin aikoihin kuun noustessa aloittivat reposet tanssinsa taivaalla jatkaen koko illan tiistaina ja keskiviikkona. Mökin terassilta sai katsella upeaa esitystä.

Pakkanen keikkui monta päivää -20 asteen paikkeilla ja kävipä mittari lähellä -30:a astettakin yhtenä päivänä. Päivät olivat kauniin punertavia auringon yrittäessä luoda säteitään taivaanrannasta. Alla olevissa kuvissa Muonionjoki eli Väylä kuvattuna Lappean kohdalta.

Kovempina pakkaspäivinä olen lumikenkäillyt ja hiihdon jättänyt lämpösemmille keleille. Lumikenkäilyt ovat olleet polun tekemistä umpihankeen sekä tässä mökin ympäristössä että Lappeassa Laestadiuspolun pohjaa mukaillen. Eteneminen umpihangessa tuntuu välillä siltä, ettei homma etene ollenkaan. Kun on mielestään (ja ajallisesti) tehnyt matkaa riittävästi ja kääntyy takaisin, menee paluuseen kolmasosa siitä ajasta kuin toiseen suuntaan ja mieli halajaa jo uudelle reussulle. Alla kuvia lumikenkäreissuilta.

Tällä viikolla alkoi työssäoppimisjaksokin. On ollut sellainen pehmeä lasku hommaan. Ei vielä asiakasryhmiä, vaan perehdytystä talon tapoihin ja valmisteluhommia. Pääsin myös opettelemaan moottorikelkkojen kanssa puuhastelua ja ajamista. Ajoreissuun mukavan lisän toi pakkanen, joka jäädytti visiirin ja teki aloittelijan ajoon hieman haastetta.

Parina päivänä työpäivän jälkeen olen laittanut sukset jalkaan ja lähtenyt tekemään vielä hiihtolenkin valaistulle ladulle. Yhtään ei ole kiire kotiin, kun on tuollaiset puitteet sivakoida menemään. Nyt viikonloppuna on ollut lumitöitä mukavan paljon. Perjantaina ja tänään yhteensä 4,5 tuntia. Saa nauttia ihan kunnolla. Tänään kävin lisäksi Äkäslompolossa hiihtelemässä vajaan 20km. Keli oli melkoisen tahmea. Suksien pohjat jäässä ja parin sentin lumipaakut. Useamman kerran meinasin olla nurin, kun ei luistanutkaan eteenpäin. Mutta eihän se tuokaan liian helppoa saa olla, haasteita pitää elämässä olla. Se on voittajafiilis aina kun niistä selviää. Tänään päivän pituus oli Kolarissa 1 h 48min.

TALVEN TAIKA

Perjantaina tein hiihtolenkin Äkäslompolosta Kesänkijärven parkkipaikalta Kukastunturin puolelta Kotamajalle. Maasto oli nousujohteista, joten hien sai taas mukavasti pintaan noilla voitelemattomilla suksilla. Kuvaustauot tasasivat kivasti hengitystä ja taas jaksoi jatkaa matkaa.

Alkumatkan suolta

Rauhaa ja hiljaisuutta eikä liiaksi edes muita menijöitä.

Tuon 9 kilometrin matkan sai taivaltaa mukavan rauhallisessa ympäristössä. Muitakin menijöitä oli, mutta ei liiaksi asti. Paikoin oli hetkiä, jolloin oli pysähdyttävä kuuntelemaan, eikö todellakaan kuulu minkäänlaisia ääniä mistään. Eipä kuulunut. Yksin, täydellisessä hiljaisuudessa tunturissa. Käsittämättömän hienoa!

Kotamaja (kuva yllä) sijaitsee Pyhätunturin kainalossa. Oli sumuinen sekä pilvinen päivä ja aurinkokin laskemaisillaan. Lasketellessani kohti Kotamajaa, avautui eteeni näkymä kuin suoraan mystisestä menninkäisten maailmasta. Taianomaiseen hetkeen ei tarvita ihmeitä. Harmaan eri sävyt riittävät oikeassa ympäristössä. Kotamajassa kävin juomassa perinteisen kaakaon ja syömässä herkullisen rinkelimunkin. Paluumatka sujuikin puolet nopeammin. Liekö tuon munkin ansiota vai alamäen, jota sai lasketella kilometri toisensa perään. Päivän saldona reilut 19 latukilometriä.

Lauantaina ja tänään olen puuhastellut mökillä pikkujuttuja. Molempina päivinä on ollut lumitöitä ja esim. nuotipaikan kaivoin eilen esiin. Pienen lumikenkäilypolun tein tänään. Tuolla puolimetrisessä hangessa lumikenkienkin kanssa tarpominen käy ihan työstä, joten polun teko jatkuu tulevaisuudessa. Maiseman ihasteluun ei kyllästy lainkaan. Täysikuu, vasta satanut lumi ja aurinko, joka ei nouse näkyviin, luovat uskomattoman kauniita hetkiä ihan tässä pihapiirissäkin. Suosittelen ehdottomasti matkaamista lappiin myös näin kaamosaikaan. Ehdottomasti kokemisen arvoinen hetki vuoden kiertokulussa. Alla kuvia viikonlopun tunnelmista mökillä.

Kuu oli jo lähes täysi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Aamulla se oli painumassa pilvipatjalle uinumaan, kun astuin ovesta ulos.