Kaksi viikkoa elämää Lapissa takana

Aika menee niin hurjaa vauhtia tässä "arjessa", ettei mukana tahdo pysyä. Toisaalta tuntuu, että on ehtinyt tekemään vaikka mitä. Päivärytmistä on muotoutunut ihan omanlaisensa täällä, aivan päinvastainen kuin kotona. Kotona aamut tökkivät, täällä päivää lähtee reippaasti käyntiin heti aamusta, ja usein varhaisesta aamusta.

Alkuviikosta kuu möllötteli edelleen lähes täytenä ja valaisi maiseman kirkkaaksi illasta aamuun. Yllä kuva maanantai-illalta, kun pienet pilvet yrittivät kietoa kuu-ukon syleilyynsä. Samoihin aikoihin kuun noustessa aloittivat reposet tanssinsa taivaalla jatkaen koko illan tiistaina ja keskiviikkona. Mökin terassilta sai katsella upeaa esitystä.

Pakkanen keikkui monta päivää -20 asteen paikkeilla ja kävipä mittari lähellä -30:a astettakin yhtenä päivänä. Päivät olivat kauniin punertavia auringon yrittäessä luoda säteitään taivaanrannasta. Alla olevissa kuvissa Muonionjoki eli Väylä kuvattuna Lappean kohdalta.

Kovempina pakkaspäivinä olen lumikenkäillyt ja hiihdon jättänyt lämpösemmille keleille. Lumikenkäilyt ovat olleet polun tekemistä umpihankeen sekä tässä mökin ympäristössä että Lappeassa Laestadiuspolun pohjaa mukaillen. Eteneminen umpihangessa tuntuu välillä siltä, ettei homma etene ollenkaan. Kun on mielestään (ja ajallisesti) tehnyt matkaa riittävästi ja kääntyy takaisin, menee paluuseen kolmasosa siitä ajasta kuin toiseen suuntaan ja mieli halajaa jo uudelle reussulle. Alla kuvia lumikenkäreissuilta.

Tällä viikolla alkoi työssäoppimisjaksokin. On ollut sellainen pehmeä lasku hommaan. Ei vielä asiakasryhmiä, vaan perehdytystä talon tapoihin ja valmisteluhommia. Pääsin myös opettelemaan moottorikelkkojen kanssa puuhastelua ja ajamista. Ajoreissuun mukavan lisän toi pakkanen, joka jäädytti visiirin ja teki aloittelijan ajoon hieman haastetta.

Parina päivänä työpäivän jälkeen olen laittanut sukset jalkaan ja lähtenyt tekemään vielä hiihtolenkin valaistulle ladulle. Yhtään ei ole kiire kotiin, kun on tuollaiset puitteet sivakoida menemään. Nyt viikonloppuna on ollut lumitöitä mukavan paljon. Perjantaina ja tänään yhteensä 4,5 tuntia. Saa nauttia ihan kunnolla. Tänään kävin lisäksi Äkäslompolossa hiihtelemässä vajaan 20km. Keli oli melkoisen tahmea. Suksien pohjat jäässä ja parin sentin lumipaakut. Useamman kerran meinasin olla nurin, kun ei luistanutkaan eteenpäin. Mutta eihän se tuokaan liian helppoa saa olla, haasteita pitää elämässä olla. Se on voittajafiilis aina kun niistä selviää. Tänään päivän pituus oli Kolarissa 1 h 48min.