TALVEN TAIKA

Perjantaina tein hiihtolenkin Äkäslompolosta Kesänkijärven parkkipaikalta Kukastunturin puolelta Kotamajalle. Maasto oli nousujohteista, joten hien sai taas mukavasti pintaan noilla voitelemattomilla suksilla. Kuvaustauot tasasivat kivasti hengitystä ja taas jaksoi jatkaa matkaa.

Alkumatkan suolta

Rauhaa ja hiljaisuutta eikä liiaksi edes muita menijöitä.

Tuon 9 kilometrin matkan sai taivaltaa mukavan rauhallisessa ympäristössä. Muitakin menijöitä oli, mutta ei liiaksi asti. Paikoin oli hetkiä, jolloin oli pysähdyttävä kuuntelemaan, eikö todellakaan kuulu minkäänlaisia ääniä mistään. Eipä kuulunut. Yksin, täydellisessä hiljaisuudessa tunturissa. Käsittämättömän hienoa!

Kotamaja (kuva yllä) sijaitsee Pyhätunturin kainalossa. Oli sumuinen sekä pilvinen päivä ja aurinkokin laskemaisillaan. Lasketellessani kohti Kotamajaa, avautui eteeni näkymä kuin suoraan mystisestä menninkäisten maailmasta. Taianomaiseen hetkeen ei tarvita ihmeitä. Harmaan eri sävyt riittävät oikeassa ympäristössä. Kotamajassa kävin juomassa perinteisen kaakaon ja syömässä herkullisen rinkelimunkin. Paluumatka sujuikin puolet nopeammin. Liekö tuon munkin ansiota vai alamäen, jota sai lasketella kilometri toisensa perään. Päivän saldona reilut 19 latukilometriä.

Lauantaina ja tänään olen puuhastellut mökillä pikkujuttuja. Molempina päivinä on ollut lumitöitä ja esim. nuotipaikan kaivoin eilen esiin. Pienen lumikenkäilypolun tein tänään. Tuolla puolimetrisessä hangessa lumikenkienkin kanssa tarpominen käy ihan työstä, joten polun teko jatkuu tulevaisuudessa. Maiseman ihasteluun ei kyllästy lainkaan. Täysikuu, vasta satanut lumi ja aurinko, joka ei nouse näkyviin, luovat uskomattoman kauniita hetkiä ihan tässä pihapiirissäkin. Suosittelen ehdottomasti matkaamista lappiin myös näin kaamosaikaan. Ehdottomasti kokemisen arvoinen hetki vuoden kiertokulussa. Alla kuvia viikonlopun tunnelmista mökillä.

Kuu oli jo lähes täysi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Aamulla se oli painumassa pilvipatjalle uinumaan, kun astuin ovesta ulos.