Kuulumisia LappeanLohesta

Kesäkuu on ensi viikolla jo puolessa välissä ja kesän harkkapaikan esittely on kokonaan tekemättä. Kuten talvellakin, niin nytkin teen harjoittelua Kylmämaalla. Talvella toiminta oli Ylläsjärvellä, näin kesäaikaan ollaan Lappean kylässä.

Lappean kylä sijaitsee Väylänvarren lohitien varrella,
noin 30 km Kolarista etelään.

LappeanLohen nimikin kertoo jo sen, mistä on kyse. Siis lohestamisesta. Ja nimenomaan lohensoudusta. Täällä voi majoittua vanhaan koulu-rakennukseen remontoituihin ihanan persoonallisiin huoneisiin tai sitten mökkeihin. Myös teltta- ja asuntovaunupaikkoja pihalta löytyy. Lohensoutuveneitä saapi vuokrata ja myös omalle veneelle voi vuokrata paikan.

Vuokravenelaiturit vielä ilman veneitä.

Ympäristö LappenLohessa on upea ja käymään kannattaa tulla, vaikkei kalastaisikaan. Täällä voi lähteä kävelemään pitkospuille, mennä muuten vain metsään tai istuskella rantakalliolla katselemassa virtaavan veden kulkua kohti merta. Kalastussesonkina vilinää ja vilskettä riittää kalastajien täyttäessä majoitustilat, mutta sesongin ulkopuolella löytyy hyvin tilaa muillekin majoittujille.

Vesi on jo tässä kuvassa melko alhaalla, mutta se
on tuostakin laskenut ja on nyt alempana kuin ehkä
koskaan aiemmin tähän aikaan vuodesta.

Itse en ollut koskaan lohestanut millään tavalla ennen tänne tuloani, vaikka perhokalastuksen teoria puoli on tullut varsin tutuksi elämän varrella. Heti kalastuskauden alkaessa 1.6 käytiin puolenyön jälkeen soutelemassa ja hienoahan se oli! Yötön yö, vesi, hiljaisuus. Tuijotella vapoja, koska suijahtaa. Ei ole ihme, että tähän lajiin niin moni on jäänyt koukkuun.

Ensimmäisellä reissulla ei saalista saatu, mutta toisella kerralla pääsinkin sitten katsomaan kuinka kalaa väsytetään. Reilun kymmenen kilon lohi jaksoi taistella yli kuusi minuuttia vastaan ennen kuin antautui. Kyllä maistui hyvälle suolalohi, kun oli itse ollut mukana pyyntireissulla! Kolmannella reissulla pääsin itse kokeilemaan vapojen laittoa ja opettelemaan siimojen pituuksia eri vavoissa. Onneksi on hyvä ja kärsivällinen opettaja, kun ei vielä kaikkea itse muista ja osaa. Tuolla reissulla sain myös ensipuraisun lohen väsyttämisestä, mutta tällä kertaa lohi oli voittaja ja pääsi siiman katkettua jatkamaan elämäänsä. Johtui kuulemma jotenkin leikarista se siiman katkeaminen, kun asiaa jälkeenpäin tutkittiin.

Aika kuluu joella uskomattoman nopeasti. Siinä kun istuskelet ja katselet luontoa ympärillä, ehkä näet kalan vilahtavan veneen vierestä tai seuraat lintupariskunnan sukelluspuuhia. Viime perjantaina kului viisi tuntia aivan hujauksessa. Sillä reissulla ei tapahtumia ollut pieniä siimasotkuja lukuunottamatta, jotka nekin on kyllä varsin mielenkiintoisia. Vieläkin ihmettelen, etteivät sen enempää mene solmuun, kun monen vavan siimat uiskentelevat pienellä alueella.

Että näin ne päivät täällä Väylän varrella soljuvat eteen päin. Tämä on sellainen paikka, jossa muun maailman saa oikein hyvin deletoitua mielestään ja voi keskittyä nauttimaan luonnosta ja sen tarjoamista ihmeellisyyksistä ja ihanuuksista. Loppuun vielä muutamia kuvia alueelta.