Elämää Lappean kylässä

Lappean kylä sijaitsee Kolarin kunnassa, Muonion- ja Tornionjoen rantaa mukaelevan tien varrella. Väylänvarren lohitienäkin tunnettu tie on ehdottomasti etenkin kesäaikaan ajamisen arvoinen. Matkalla saa ihailla vapaana virtaavaa Väylää ja näkyypä Kolariin päin ajettaessa Ylläskin vilahdukselta.

Kuva Leikkauksen mäeltä, Tornion- ja Muonionjoen yhtymäkohdasta.

Lappea on pieni kylä. Ympärivuotisesti asuttuja taloja on 14. Lähimpään kauppaan Kolariin on matkaa kolmisenkymmentä kilometriä. Jos kaupunkiin haluaa lähteä, on edessä lähes päivän reissu, sillä lähimpään kaupunkiin Rovaniemelle matka kestää pari tuntia suuntaansa.

Moni saattaa ajatella, että kuulostaapa tylsältä paikalta ja mitenkä täällä saa ajan edes kulumaan. Näin kesäaikaan kylässä käy melkoinen kuhina lohestajien saapuessa Väylälle. Lohestusaika alkaa Tornionjoella kesäkuun alussa ja loppuu elokuun lopussa. Yöttömät yöt alkavat lohestuskauden kanssa samaan aikaan. Kylä elää omaa lohestusrytmiään; käydään joella, nukutaan, käydään joella, vietetään aikaa laavulla, nukutaan... Kellonajalla ei niinkään ole väliä. On sama, näyttääkö kello kolmea päivällä vai yöllä, aurinko paistaa, pari miestä juttelee pihalla, yksi vene tulee, toinen lähtee. Aika kadottaa merkityksensä. Ainoastaan sunnuntai-iltana vuorokauden mittaisen viikkorauhoituksen alkaessa kellolla on tehtävä.

Yösoutelulla kuu katseli etelästä ja aurinko paistoi pohjoisesta.

Minulla itselläni ei ollut minkäänlaista kokemusta lohensoudusta ennen tätä kesää. Odotin mielenkiinnolla, minkälaista mahtaa olla istua kiikkerässä veneessä ja miten ihmeessä ne kaikki seitsemän vapaa voi samaan aikaan laittaa veteen. Hyvän oppaan johdolla pikkuhiljaa on laji käynyt tutuksi. Veneessä ei pelota ja kävelykin jo toisinaan onnistuu ilman tasapainon hakua. Vavat olen saanut laittaa lähes joka kerta ja hämmästyttävää kyllä, siellä ne uivat kauniisti lohia houkuttamassa. Toki se on kyllä soutajasta kiinni, kuinka ne vaaput ja pellit siellä uivat. Niihin soutuhommiin en ole sekaantunut. Parempi kaikkien kannalta niin.

Veneessä istuminen on äärimmäisen rentouttavaa. Voisin melkein väittää, että vaikkei kalastus kiinnostaisi, tuosta nauttisi. Veden pyörteiden seuraaminen, vesilintujen touhujen katselu, airon ääni rikkoessa veden pinnan ja boonuksena vapojen kärkien katselu, koska suijahtaa kalan napatessa kiinni ovat kaikki varsin rentouttavia asioita.

Ai niin, ne kalajutut. Yksi lohi on meidän reissuilta tarttunut mukaan, yksi katkaisi siiman, se oli minulla ensituntuma vavan pitelyyn. Yhden kalan pääsin väsyttämään, mutta se oli taimen ja oli päästettävä takaisin jatkamaan elämäänsä. Muita tapahtumia ei oikein ole ollut, vaikka kalaa pitäisi kyllä liikkeellä olla. Onneksi on vielä melkein kaksi kuukautta aikaa soudella ja antaa Ahdille lahjuksia saaliin toivossa.

Voiko täällä sitten tehdä muuta kuin kalastella? Kyllä voi. Metsää, polkuja ja metsäteitä riittää, joilla samoilla. Aivan tästä kylältä lähtee Laestadiuspolku, joka on ikiaikaisen vanha kulkureitti Ruotsin Pajalasta Suomen Sieppijärvelle. Polun varrelta löytyy mm. laavukirkko ja näköalatorni. Syksyllä voi marjastaa ja talvella pääsee lumikenkäilemään sekä hiihtämään. Moottorikelkkareitti tulee kylään ja sitä pitkin pääsee huristelemaan vaikkapa sinne Rovaniemelle.

Täällä elämä kulkee omaan leppoisaan tahtiinsa, luonto on lähellä ja ihmisillä on aikaa toisilleen. Suosittelen lämpimästi seuraavan kerran ajaessanne valtatietä 21 poikkeamaan etelästä tullessa Pellon jälkeen vasemmalle ja koukkaamaan Väylänvarren lohitielle ja kurkistamaan, miltä Lappean kylässä näyttää.