Nuorena tyttönä matkustin jännittävän matkan yöjunalla halki Suomen. Olin ensimmäisellä luokalla saanut kirjekaverikseni Ylitorniolla asuvan tytön ja eräänä kesänä päätimme tavata. Niinpä tein elämäni ensimmäisen matkani pohjoiseen. Tuolloin juna pysähtyi Aavasaksan asemalla, josta kaverini perhe minut tuli noutamaan.
Matka oli varsin jännittävä, enkä juurikaan nukkunut yön aikana. Katselin ikkunasta vaihtuvia maisemia ja ihastelin kesäyötä. Joillakin asemilla vaunuja siirreltäessä jännitin, siirretäänkö minut oikeaan veturiin. Matka sujui ilman kommelluksia ja pääsin saamaan ensi kosketukseni lapista ja lappilaisista.
Mahtaakohan rakkaus lappiin juontaa jo tuolta ajalta, en tiedä, mutta luulen, että ainakin jonkinlaisen siemenen se jätti itämään, joka sitten ajan myötä on kasvanut isommaksi ja isommaksi. Tuolla matkalla pääsin käymään myös Aavasaksanvaaralla, joka silloin tuntui huikean korkealta etelän harjuihin tottuneesta pikkutytöstä. Näköala tuntui salpaavan hengen, niin kaunista oli katsoa ympäröivää luontoa ylhäältä käsin ja vieressä kiemurtelevaa Tornionjokea.
Lapin viehättävyys on säilynyt, kirjekaveruudesta on syntynyt ystävyys ja vaikkemme usein enää tapaa toisiamme, tuntuu joka kerta kuin olisimme vasta eilen nähneet. Nyt satuimme molemmat tänne pohjoiseen samaan aikaan ja tapasimme jälleen Ylitorniolla. Matkalla poikkesin katsomaan miltä Aavasaksalla näyttää tänä päivänä.
Aavasaksan vaara on Lapin vanhin matkailukohde. Se sijaitsee aivan valtatie 21 varrella, joten matkalla kannattaa käyttää tovi ja poiketa katsomaan, miltä yksi Suomen virallisista kansallismaisemista näyttää.
Aavasaksalla kiertää 4 kilometrin luontopolku, jossa maisemat ovat upeita. Lisäksi huipulta löytyy näköalatorni, jonne voi kiivetä kiikaroimaan ympäristöä. Aavasaksalta löytyy myös majoitusta, pieni hiihtokeskus ja kahvila-ravintola. Aavasaksan juhannus on vuosikymmenestä toiseen suosittu keskikesänjuhlan viettopaikka eikä suotta, sillä se tunnetaan Suomen eteläisimpänä pisteenä, missä juhannuksena voi nähdä keskiyön auringon.
Jääkauden päätyttyä ylettyivät Itämeren vedet Kolarin Äkäsjokisuulle asti. Vain korkeimpien kalottivaarojen laet ylettyivät saareksi merenpinnan yläpuolelle. Aavasaksa on yksi tällainen kalottivaara. Sen korkeus merenpinnasta 242 m. Tyypillistä tällaiselle kalottivaaralle on, että sen lakea peittää jään mukanaan kuljettama irtain maa-aines, moreeni. Moreeni pidättää vettä hyvin ja siksi kalottivaaran laella on yleensä runsas kasvillisuus. Runsaan kasvillisuuden alapuolella on karumpi alue, jota meren aallot ovat huuhtoneet aikoinaan. Tämän osan alapuolella on taas rehevämpää kasvillisuutta.
Jääkauden jälkeinen aika näkyy Aavasaksan rinteillä kivivalleina muinaisrantojen kohdilla. Korkein muinaisranta on 208 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Todella selvästi erottuu Ancylus-järven ranta 183 metrin korkeudella.
Aavasaksan laelta löytyy myös Struven mittausketju. Ranskalainen tiedeakatemian retkikunta mittasi Tornionjokilaaksossa vajaan metrin mittaisen meridiaanikaaren pituuden. Jotta mittaus voitiin suorittaa, tarvittiin pohjois-etelä suuntainen linja, jonka ympäristössä voitiin toteuttaa kolmiopisteiden mittausta. Perusviiva oli Aavasaksalla, päätepisteenä olivat Tornion kirkko ja Pellon Kittisvaara. Mittauksiin käytettiin kvadranttia. Meridiaanin kaari, joka vastasi yhtä astetta, osoittautui Perä-Pohjolassa selvästi pidemmäksi kuin vastaava kaari Ranskassa. Näiden mittausten avulla saatiin perusta metrin mitalle ja samalla todettiin maapallon olevan navoilta litistynyt. Struven ketju on suojeltu Maailmanperintökohteena, koska se on inhimillisen luovuuden mestariteos.
Jääkauden päätyttyä ylettyivät Itämeren vedet Kolarin Äkäsjokisuulle asti. Vain korkeimpien kalottivaarojen laet ylettyivät saareksi merenpinnan yläpuolelle. Aavasaksa on yksi tällainen kalottivaara. Sen korkeus merenpinnasta 242 m. Tyypillistä tällaiselle kalottivaaralle on, että sen lakea peittää jään mukanaan kuljettama irtain maa-aines, moreeni. Moreeni pidättää vettä hyvin ja siksi kalottivaaran laella on yleensä runsas kasvillisuus. Runsaan kasvillisuuden alapuolella on karumpi alue, jota meren aallot ovat huuhtoneet aikoinaan. Tämän osan alapuolella on taas rehevämpää kasvillisuutta.
Jääkauden jälkeinen aika näkyy Aavasaksan rinteillä kivivalleina muinaisrantojen kohdilla. Korkein muinaisranta on 208 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Todella selvästi erottuu Ancylus-järven ranta 183 metrin korkeudella.
Aavasaksan laelta löytyy myös Struven mittausketju. Ranskalainen tiedeakatemian retkikunta mittasi Tornionjokilaaksossa vajaan metrin mittaisen meridiaanikaaren pituuden. Jotta mittaus voitiin suorittaa, tarvittiin pohjois-etelä suuntainen linja, jonka ympäristössä voitiin toteuttaa kolmiopisteiden mittausta. Perusviiva oli Aavasaksalla, päätepisteenä olivat Tornion kirkko ja Pellon Kittisvaara. Mittauksiin käytettiin kvadranttia. Meridiaanin kaari, joka vastasi yhtä astetta, osoittautui Perä-Pohjolassa selvästi pidemmäksi kuin vastaava kaari Ranskassa. Näiden mittausten avulla saatiin perusta metrin mitalle ja samalla todettiin maapallon olevan navoilta litistynyt. Struven ketju on suojeltu Maailmanperintökohteena, koska se on inhimillisen luovuuden mestariteos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti